Luonto on kaiken keskiössä
Anna Äiti Maan keinuttaa sinua kehdossaan. Kulje luonnossa, tunne hellä kosketus sisimmässäsi. Siellä on kaikki, mitä tarvitset. Rauha, hyväksyntä, hiljaisuus.
Olet turvassa Äidin sylissä.
Luonto on osa minua, minä olen osa luontoa
Mitä luonto sinulle merkitsee? Tuntuuko luonto sinulle turvalta, kodilta, vakaalta, pysyvältä? Vai herättääkö se sinussa epävarmuutta, pelkoa?
Minulle luonto on ollut aina, läpi elämäni iso ja luonnollinen osa arkeani, itsestäänselvyys. Koen luonnon olevan osa minua ja minä olen osa luontoa. Olen asunut lähes koko elämäni, lukuunottamatta muutamaa opiskeluvuotta nuoruudessa luonnon keskellä, metsässä, veden äärellä. Vaikka luonto on ollut aina vahvasti läsnä, minä en ole välttämättä ollut itse niin läsnä, että olisin tietoisesti pystynyt kiinnittämään luontoon sen kaltaista huomiota, mitä tässä hetkessä pystyn.
Ehkä se johtuu uupumuksesta tai keski-ikään saapumisesta tai sydämen aukeamisesta elämälle tai kaikesta siitä yhdessä, on viimeiset lähes kuusi vuotta luonto tarjonnut minulle turvapaikan, jossa olen saanut olla näkyvä kaiken kivun ja keskeneräisyyteni kanssa. Olen saanut vuodattaa tuskaisia kyyneleitä, huutaa kipua syvältä sisimmästä, surra ja ikävöidä, tuntea iloa, onnea ja huumaantumista luonnon kauniista ihmeistä, luonnon lumovoimasta. Olen saanut tuntea vahvasti ja voimakkaasti, kulkea elämäni muistojen polkuja luonnon välityksellä.
Luonnon sylissä jokaisena vuodenaikana
Mitä pidemmälle uupumuksesta toipumiseni on edennyt, mitä syvemmin olen ollut kiinnittyneenä luontoon, sitä suuremmaksi on kasvanut haluni ja tarpeeni kuulla ja nähdä luonnon viestejä. Antaa luonnolle takaisin sitä hyvää, jota minä olen saanut. Haluan kierrättää roskia, pitää huolta asuinympäristöni siisteydestä aiempaa huolellisemmin, seurata luonnon eläimien ja kasvien elämää. Haluan suojella maata, joka kannattelee perheeni elämää. Kiittää ja vaalia Äiti Maata.
Tallennan muistiini, milloin hauet tulevat rantavesiin kutemaan ja jälleen tänäkin alkukesänä odotan sitä aikaa, kun vedessä alkaa käymään kuhina. Milloin sorsaäiti saa poikasia ja monenko lapsosen kanssa hän on liikkeellä mennessäni aamu-uinnille. Välillä näen metsäpeurojen liikkuvan kotitien ympäristössä, kotipihassa, uivan järvessä. Asuinpaikkamme on myös kyykäärmeiden elinaluetta ja niidenkin kanssa olen oppinut yhdessä elämään, vaikka ennen pelkäsin ihan järjettömästi. Nyt pelko on pehmennyt kohdatessani käärmeen muutaman kerran.
Kuljen tutuilla metsäpoluilla ja seuraan sienien kasvua, vanamon kukintaa, metsätähtien loistetta pihapiirissä ja etsin katseellani, mitä uutta kasvaa, sellaista, jota en ole aiemmin huomannut. Ihailen tupasvillojen herkkyyttä niin lähisuolla kuin kotirannassamme, alkukesästä huumaannun suopursun tuoksusta ja ihmettelen hentojen heinien kykyä kannatella vesipisaroita. Elokuun sumuisten aamujen taika on vertaansa vailla. Silloin on ensitöikseen herätessä kiirehdittävä katsomaan ja ihailemaan luonnon taidetta. Hämähäkkien äärettömän kauniita kudelmia, joissa vesipisarat yksi kerrallaan ovat omalla paikallaan. Syksyisin viipyilen lakastuvan luonnon kauneudessa. He ovat tehneet tehtävänsä ja lakastuessaankin pysäyttävät kauneudellaan.
Talven ihmemaassa voin seurata lenkkeillessä ja omassa kotipihassa luonnon eläinten jälkiä ja arvuutella, kuka onkaan ollut liikkeellä. Seurata ympäri vuoden, miten kotimetsän puut nojaavat toisiinsa, vaihtaen välillä suuntaa. Kuura puiden oksilla, tykkylumi, auringon värjäämät taivaan värit, pakkasen narskuminen kengänpohjissa, hengityksen höyryäminen, poskien punoitus ulkoilun jälkeen, lumessa avojalkaisin kävely, revontulien loiste pimeällä tähtitaivaalla.
Ja talven taituttua saa jälleen nauttia lisääntyvästä valosta. On kuin päivässä olisi enemmän tunteja. Kuunnella lintujen voimistuvaa laulua ja touhua pihapuissa. Liikkua keväthangilla ja vetää sisäänsä kevään tuoksuja. Ihmeitä täynnä on elämä! Sulje silmäsi ja aisti mielessäsi eri vuodenaikojen ihmeellisyyttä. Mitä luonnon merkkejä sinä seuraat?
Luontoa seuratessa ja siihen syventyessä voi yllättäen huomata, miten vähän maailman myrskyt, häly ja kiire sinne ulottuvat. Läsnä olemisen tilaan. Luonnossa on paljon helpompaa tunnistaa asioiden mittakaava, se, mihin minä itse voin vaikuttaa. Miten suuri merkitys on sillä, että itse voi hyvin. Miten paljon hyvää sitä kautta voinkaan jakaa ympärilleni, ihmisille, jotka ovat elämässäni, joita sattumalta tapaan.
Ajattelen, että meistä jokaisen ei pidä, eikä tarvitse ajatella tekevänsä suuria tekoja, ei tarvitse kantaa niin valtavaa syyllisyyden taakkaa siitä, ettei kykene pelastamaan niitä, jotka kärsivät lähellä tai kaukana, tavalla tai toisella. Ajattelen, että pienillä teoilla on yhtälailla merkitystä ja niihin meistä jokainen voi vaikuttaa. Voi valita katsoa kohti omaa kipua, hakea apua, voi valita olla ystävällinen, voi valita sanoa kauniisti arvostelun sijaan, voi valita jättää uutiset katsomatta ja kuulematta ja valita sen sijaan mennä luontoon tai vaikka kuunnella podcastia. Voi valita olla oman hyvinvoinnin ja mielenrauhan puolella ja keskittyä pieniin asioihin kerrallaan. Niistä voi ajan mittaan kasvaa suuria.
Mitä sinä haluat valita elämääsi?
Haluaisitko syventyä enemmän pohtimaan suhdettasi luontoon, omaan sisimpääsi, läsnäoloon, luovuuteen?
Paluu sisimpäsi ääreen - verkkokurssi tulee tarjoamaan työkaluja, näkökulmia sisäisen työskentelysi tueksi. Tämä verkkokurssi on lähtenyt syntymään oivalluksistani uupumisesta toipumisen matkalla. Miten tärkeää onkaan löytää tiensä oman sisimpänsä äärelle. Sinne, missä meidän jokaisen oma voima ja viisaus asustaa. Sinne, missä olemme kauneimmillamme.