Kuvan on ottanut poikani ja käsissäni on ystäväni tekemä minua esittävä taulu.
Hei sinä ihana,
olen Johanna
Olen Poukama Elämän Tuulian yrittäjä. Herkkä, syvästi luontoa ja elämää aistiva, taiteellinen runotyttö. Olen pian 45-vuotias neljän pojan äiti ja vaimo. Runojen maailma avautui minussa keväällä 2022 toipuessani uupumuksesta. Runot hoitavat minua tullessaan, antavat lohtua, ymmärrystä, toivoa, sanat tunteille ja tapahtumille.
Olen aina ollut käsillä tekijä, käsityöläinen ja niin runoistakin alkoi muodostumaan tuotteita; kortteja, magneetteja, vihkoja, surutuotteita ja palasten järjestyessä oikeille kohdilleen syntyi yritykseni Poukama Elämän Tuulia syyskuussa 2024, joka tarjoaa tässä hetkessä runotuotteita, taidetta, neuleita ja luentopalveluja.
Runojeni, kuvieni, taiteeni ja tarinani kautta haluan jakaa lohtua ja toivoa siitä, että monenlaisten kipeiden kokemusten jälkeenkin voimme elää oikein hyvää ja merkityksellistä elämää. Sitä, että kivun kohtaaminen ja työ itsensä hyväksi on kaunis ja ehkä tärkein rakkauden teko itselle. Voimme rakentaa elämästä omannäköisen, vaikka joskus olisi ollut kovin eksyksissä. Haluan kannustaa sinua puhumaan tunteistasi, kohtaamaan itsesi, hoivaamaan sisäistä lastasi.
Työskentelen yritykseni lisäksi ihanassa Lankakauppa Villa Vanamossa Kuhmossa. Saan olla luovuuden äärellä monin tavoin. Olen koulutukseltani sairaanhoitaja ja lähihoitaja ja työskentelin hoitoalalla vajaan kahdenkymmenen vuoden ajan. Runojen tultua elämääni, kävin kaksi lukukautta Katri Syvärisen Kasva kirjoittajaksi-koulutusohjelmaa. Halusin tutustua kirjoittajaan minussa. Viimeisten vuosien ajan minulla on ollut suuri tarve kuulla sisimmästäni, mitä minä jo tiedän. Hiljentyä ja hiljentää. Koska ennen elämäni oli aivan toisenlaista.
Kun elämä muuttui värittömäksi
8.6.2020 oli päivä, josta tuli käännekohta entiselle ja nykyiselle elämälleni. Siitä alkoi syväsukellus kohti menneisyyttä, omaa sisintäni, kaikkea piilotettua, kaikkea kivuliasta. Uupumus pakotti pysähtymään, ihan totaalisesti pysähtymään oman elämäni, minuuteni äärelle. Ymmärsin kadottaneeni itseni, enkä enää tunnistanut KUKA MINÄ OLEN.
Ymmärsin viimein tarvitsevani apua ja sitä onnekseni sain työterveyshuollosta ja psykoterapian muodossa. Vaikka sain mm. työuupumusdiagnoosin, oli minulle heti selvää se, ettei tilanteeni johtunut työstä, vaan menneisyydessä tapahtuneista asioista. Matka menneisyyteen, kivuliaisiin muistoihin, tuntemattomiin ja käsittelemättömiin tunteisiin on ollut pitkä, välillä hyvin yksinäinen, pelottavakin. Olen siitä kuitenkin valtavan kiitollinen. Vaikka on ollut ajoittain todella vaikeaa, matka on ollut elämäni tärkein ja merkityksellisin.
“Kuluneet vuodet ovat olleet riisumista, irtipäästämistä, uusien toimintatapojen opettelua, itsensä kuuntelua, rajojen asettamista, tunteiden tuntemisen opettelua.”
Uupumuksen vyöryttyä ylitseni kolmekymmentä vuotisella painollaan kesäkuussa 2020 sisimpäni huusi heti alkuun, etten pysty enää toimimaan hoitajana ja en kykene enää asumaan paikassa, jossa olimme lähes 15 vuotta eläneet perheemme kanssa. Nämä kaksi asiaa olivat hyvin selkeitä. Vaikka silloin en ymmärtänyt, miksi niiden viesti sisimmästäni oli niin voimakas, onneksi uskalsin kuunnella sisintäni. Mieheni oli heti mukana uuden kodin etsimisen ajatuksessa ja elämän kauniiden ihmeiden kautta päädyimme vuonna 2021 rakentamaan uuden kodin paikkaan, jonka nimi on POUKAMA.
Psykoterapiassa työstin pitkään työelämään liittyviä asioita, hoitajan identiteettiä ja siitä irtautumista, syitä, joista johtui se, etten pystynyt enää toimimaan hoitoalalla. Keväällä 2022 tein päätöksen päästää irti sairaanhoitajan työstäni, hoitoalasta kokonaisuudestaan, vaikka en yhtään tiennyt siinä hetkessä, mitä tulisin tulevaisuudessa tekemään työelämässä.
Voit lukea uupumusmatkastani ja toipumisesta lisää blogista.
Poukaman synty ja omannäköinen elämä
Runojen maailma avautui minussa helmikuussa 2022 voimakkaasti ryöpyten. Luonto oli ollut päivittäinen osa elämääni läpi elämäni, mutta sen merkitys korostui valtavasti uuvuttuani ja ollessani sairaslomalla. Hakeuduin lähes päivittäin koiramme Oskun kanssa luontoon “haahuilemaan”, hengittämään. Olin ollut edellisen vuoden 2021 lopulla Kelan Oras-kurssilla, joka oli suunnattu työuupuneille. Siellä koin oivalluksen siitä, miten luontokuvien ja värien kautta voi kuvailla omia tunteitaan. Olin myös aloittanut tammikuussa Katri Syvärisen Sinussa on taikavoimaa-verkkokurssin, jonka aihealueet koskettivat minua ja jonka tiimoilta olin aloittanut taikavoimavihkon. Niin sitten liikkuessani luonnossa helmikuussa 2022 jotain sisälläni aukesi ja runoja alkoi ryöpytä sisimmästäni. Samassa myös luonto alkoi näyttäytymään minulle entistä syvällisemmin, tuntuen ja koskettaen voimakkaasti sisimmässä saakka ja tallentuen ottamiini valokuviin.
Koin runojen tulemisen ryöppyämisenä, koska ensimmäisen kuukauden aikana niitä oli syntynyt 100! Olin aivain ihmeissäni, miten runojen kautta löytyi sanat tuntemukselleni ja kokemuksilleni. Runot yhdistyivät ottamiini luontokuviin ja minulle runojen sanat ja luontokuvat yhdessä kertoivat tunteiden ja kokemusteni tarinaa. Jaoin runoja siskoilleni ja heidän kannustava palaute rohkaisi lopulta minua jakamaan runoja myös muille runotililläni poukama elämän tuulia Instagramissa.
Runot saivat arvoisensa nimen, logon POUKAMA, joka oli vastarakentuneen kotimme paikan nimi. Siellä koin ensimmäistä kertaa elämässäni tulleeni kotiin, turvaan. Paikkaan, johon olen kaikin puolin tervetullut. Paikka, joka on rakennettu rakkaudella ja hyväntahtoisuudella.
Voit kuunnella Poukaman synnystä lisää ihanan Energiasielun Hannan Sielun siivillä-podcastissa, jossa sain kunnian vierailla helmikuussa 2026 ja kertoa tarinaani.
Valtameren kokoinen suru sisimmässä
Suru teki kodin sydämeeni ollessani pieni tyttö. Silloin elämässäni tapahtui valtavan kipeitä asioita, sellaisia, jotka tuottivat suurta surua, hätää, turvattomuutta ja loputonta ikävää. Silloin pienelle tytölle, minulle tapahtui peruuttamattomia asioita, jotka olivat aivan liian suuria pienen ihmisen ymmärrettäviksi. Aivan liian suuria yksin käsiteltäviksi. Niin suuria, että niiden selvittäminen ja käsitteleminen viimeisten viiden vuoden aikana on ollut hidas, kivulias ja äärimmäisen merkityksellinen matka, joka jatkuu edelleen. Aina uudestaan löytyy sisimmästä kerroksia, joissa suru asuu, joissa kyyneleet virtaavat, kaipuu on raastavaa.
Suru teki kodin syvälle sisimpääni, koska silloin aikanaan ei surun kohtaamiseen, nimeämiseen, näkyväksi tulemiseen, ymmärtämiseen ollut minkäänlaisia keinoja monista syistä. Niin suru oli piilotettava, ohitettava, nielaistava aina uudestaan entistä syvemmälle tunteen kasvaessa aina aiempaa suuremmaksi. Aiempaa painavammaksi, ahdistavammaksi, hallitsemattomammaksi. Elämäni oli monella tavalla selviytymistä ja loputonta selviytymisen keinojen etsimistä.
Lopulta niin suru, kuin kaikki muutkin kohtaamattomat tunteet ja kokemukset, muistot tulivat uupumuksen ja siitä aiheutuneen romahduksen myötä yksi kerrallaan kohdattaviksi. Surulla ja kaikella muullakin sisimpääni piilotetulla ja padotulla on ollut suuri tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi. Lopultakin kohdatuiksi. Vaikka se on ollut pelottavaa, suurta kipua tuottavaa, ahdistavaa, surun kohtaaminen on kuitenkin helpottanut ja vapauttanut sisimmästäni valtavasti tilaa elämälle. Kaikenlaisille tunteille.
Suru on minulle suuri ja merkityksellinen asia, jolle haluan antaa tilaa myös täällä verkkosivuilla tulla nähdyksi ja kuulluksi. Minä näen, että käsittelemätöntä surua on kollektiivisesti niin paljon, että siitä tulisi puhua ja käsitellä paljon enemmän. Purkaa yli sukupolvien mukana kulkenutta ja kerrostunutta surua. Vapauttaa tilaa elämän voimalle, valolle.
Luonto on kaiken keskiössä
Toinen suuri ja merkityksellinen asia minulle on luonto. Sen merkitys on entisestään korostunut uupumuksen ja siitä toipumisen matkalla. Jäädessäni uuvuttuani sairaslomalle, minulla oli lähes pakottava tarve päästä päivittäin yksin luontoon. Oikeasti en ollut ihan yksin, Osku-koira oli useimmiten mukanani. Koin, että luonnossa ollessa oli helpompi hengittää. Ja ehkä niin olikin sen vuoksi, että tälläkin hetkellä tunnistan sen, miten liikkuessa ajatukset ja tunteet liikkuvat helpommin.
Kun runot alkoivat virrata sisimmästäni helmikuussa 2022, samaan aikaan myös luonto alkoi näyttäytymään minulle tunteiden näyttämönä. Aloin kiinnittämään huomiota ja näkemään taivaan eri sävyissä hienovaraisia tunteiden vivahteita, yllättäen katsoinkin luontoa ihan eri kulmasta kuin aiemmin, zoomasin silmilläni pienimpiäkin yksityiskohtia ja tunsin niissä tarinoita omasta elämästäni. Löysin omasta kotipihastani mitä yllättävimpiä kauniita luonnon kasveja ja kaikenlaisia pieniä hyönteisiä. Minkälaisia tarinoita ne välittävätkään kaikessa herkkyydessään! Se kaikki tuntui ihmeeltä ja suurelta rikkaudelta. Miten paljon kauneutta luonto meille tarjoaakaan, miten monissa eri sävyissä ja vivahteissa esimerkiksi surun tunteen luonnon välityksellä voi itsestään löytää. Luonnon lumovoimaa!
Luonto on ollut avain läsnäolon vahvistumiseen. Miten ihana kesällä onkaan aloittaa päivä aamuisella pihakävelyllä. Katsoa, mitä kaikkea luonnossa on yön aikana tapahtunut. Toistaa sama kierros vielä päivällä ja illalla. Kuunnella puiden latvojen huminaa tuulessa ja järven aaltojen liikettä. Avata aamulla verhot ja katsoa, mitä kaunista luonto tänään minulle tarjoaa. Kun on kosketuksissa luonnon kanssa, ihan lähekkäin, ei lopulta kaipaa ennakkotietoa säästä tai muustakaan. Se kaikki on aistittavissa avaamalla kotioven ja astumalla ulos.
Minulla on vuodenaikoihin liittyen omanlaiseni rutiinit luonnossa, sen seuraamisessa, hiljaisuuteen ja rauhaan kytkeytymisessä tai silloin, kun sisimmässä oikein myrskyää, tarjoaa luonto yhdistettynä liikkeeseen mahdollisuuden tyyntymiseen. Kun elämä välillä tarjoaa haasteita, joita ei ole tullut edes pyydetyksi ja voimavarat huutavat punaisella, palaaminen luontoon on parasta ensiapua. Hengittämään, laskemaan sykettä.
Lisää luontoon liittyvistä ajatuksistani löydät omalta sivultaan.
Kuulisin mielelläni palautetta Poukaman palveluista.
* Ystäväpostia *
~
* Ystäväpostia * ~
Tutustutaan lisää!
Liity uutiskirjelistalleni, ja saat minulta ystäväpostia, ensimmäisenä tiedon uusista jutuista ja tapahtumista. Voit halutessasi poistua listalta koska tahansa.