Arjen tavalliset päivät, niitä minä rakastan
Hei sinulle ihana!
Niin on kesä kulkenut ja elokuu on saapunut. Mitä sinun kesääsi on kuulunut? Oliko kesä odotuksiesi mukainen vai pystyitkö suhtautumaan kesän tulemiseen ilman odotuksia? Vai oliko kesässäsi jotain odottamatonta, joka laittoikin kaiken uusiksi? Muistan vuosien takaa sellaisia kesiä, kun ajattelin kesän saapuessa, että kesä on jo eletty. Lähes jokaiselle viikonlopulle oli olemassa joku suunnitelma. Silloin tein vielä vuorotöitä ja kesän aikana saattoi olla 1-2 vapaata viikonloppua kaikkien menojen jälkeen. Niitä kesiä en ikävöi, ainoastaan niitä muistoja, jotka liittyvät lasten kanssa koettuihin hetkiin. Muuten se sellainen tunne, että tietää jo kaiken kalenteria katsoessa ja ajatellessa, että elämä on tavallaan kiireisempää kuin talven ajan arki, oli aika ahdistavaa. Se oli vielä sitä sellaista aikaa, kun en itse ymmärtänyt enkä osannut asettaa elämääni rajoja.
Paljon on tapahtunut viimeisten vuosien aikana elämässäni. Paljon irtipäästämistä, paljon valintoja sen suhteen, mikä on oikeasti tärkeää, minun/perheeni arvojen mukaista. Niinpä olenkin nyt viimeisimpien kesien aikana nauttinut siitä, että kalenterissa on mahdollisimman vähän mitään pakollista työn ulkopuolella ja mahdollisimman paljon tilaa olemiselle, hetkessä tehdyille päätöksille. Että kalenterin jokainen päivä on yhtä merkityksellinen elämiselle, ei vain viikonloput. Se on kuitenkin todettava, että itsekseen kalenteri ei muutu sellaiseksi, vaan se on vaatinut paljon työstämistä omassa ajatusmaailmassani. Nykyään kesään liittyvät odotukset ovat sen kaltaisia, että olisipa minulla tarpeeksi aikaa kävellä aamuisin pihamaalla ja ihmetellä luonnon kasvua, huomata mahdollisesti uusia kasveja pihassa ja lenkkipolkuni varrella, ihastella auringonlaskuja, kuunnella sateen ropinaa, neuloa terassin keinussa. Viettää kiireetöntä aikaa. Haluaisin ihastella myös auringonnousuja, mutta en ole valmis heräämään niin aikaisin, että voisin niitä kesällä nähdä. Elokuussa odotan sumuisia aamuja, jolloin voi ihastella luonnon kätkettyä taidetta. Jospa niitä aamuja olisi tulossa useampi. Aikaa kyllä on asioille, jotka kokee tärkeäksi, kun ne päättää siirtää ensisijaisiksi ja jättää jonkun muun asian vähemmälle. Elämässä saa ja voi tehdä paljon valintoja.
Tästä kesästä tulikin erilainen
Tämä kesä on ollut minulle erilainen kuin koskaan aiemmin. Jälleen kerran elämä on tuonut eteeni odottamatonta, sellaista, jota en itse olisi valinnut, mutta siitäkin huolimatta saan vastaanottaa. Olen ollut koko kesän lomautettuna palkkatyöstäni. Lomautus on tuonut tullessaan monenlaisia asioita käsiteltäväksi, joista tietenkin konkreettisin on se, ettei palkanmaksua ole. Olen toki yrittäjä, mutta yritykseni on sivutoiminen ja tässä hetkessä vielä niin pienimuotoinen, että se ei auta minua taloudellisesti arjessa. Niinpä alkukesästä hyvin nopealla aikataululla oli tehtävä suunnitelma, miten tästä tilanteesta selvitään taloudellisesti. Käytännössä se on tarkoittanut sitä, että oli laskettava budjetti viikon ruokaostoksiin ja ajettava mahdollisimman vähän autolla sekä jätettävä kaikki muu ei pakollinen odottamaan tulevaa.
Näiden päätösten lisäksi käsiteltävänä ovat olleet kaikki tunteet siitä, mitä lomautetuksi jääminen on tarkoittanut. Miten sietää ja kyetä olemaan epävarmuuden kanssa, joka ei mene hetkessä ohi?Jota ei saa ratkaistua heti, vaikka kuinka haluaisi. Epävarmuus on liittynyt esimerkiksi siihen, saanko lomautettuna minkäänlaista rahallista tukea sekä siihen, minkälainen työni tulevaisuus tuleekaan jatkossa olemaan ja onko sitä edes. Miten käsitellä surua, pettymystä, suuttumusta, epätietoisuutta, pelkoa, jotka aika ajoin nousevat uudestaan pintaan? Taloudellinen niukkuus ja tiukka budjetti ruokaostoksissa on vaatinut impulssien hallintaa ja kykyä pitkäjänteiseen suunnitelmallisuuteen. Joissain hetkissä olen kokenut surua ja harmitusta siitä, että entisen kaltainen työkyky ei ole palautunut ja sen myötä taloudellisten haasteiden ratkaiseminen ei ole millään tavalla helppoa.
Vaikka on epävarmaa, on paljon aihetta kiitokseen
Tänä kesänä olen ollut kiitollinen mummoni opeille siitä, miten säästetään ja eletään säästeliäästi ja myös itselleni siitä, että rahaan ja talouden hallintaan liittyvät taidot ovat olleet minulle aina helppoja ja mieluisia. Näiden taitojen lisäksi myös mielentaidot ovat korostuneet merkittävästi. Olen jälleen saanut huomata, että työ, jota olen viimeisten vuosien aikana tehnyt itseni hyväksi, on ollut todella tärkeää ja tulee näkyväksi tässä hetkssä. Erityisesti se, että olen löytänyt sisäisen turvan, jonka läsnäolo on tällaisessa epävarmassa elämäntilanteessa todella tärkeää. En voi kuin kuvitella, miten entinen minä olisi reagoinut tähän tilanteeseen pelokkaana ja hädissään elämän perusturvan horjuessa. Minkälaisia ratkaisuja olisinkaan päätynyt tekemään pelon vallassa. Sisäisen turvan tilasta käsin oman tilanteensa tarkastelu on vakaampaa ja sille voi antaa aikaa, vaikka tietenkin epävarmuus, pelko ja monenlaiset huolet ovat läsnä ajatuksissa.
Tänä kesänä olen saanut olla erityisen paljon kotona. Olen ollut paljon yksin, hiljaisuudessa, muun perheen ollessa töissä tai monissa muissa menoissa. Olen saanut seurata luonnon kasvua, yksityiskohtia, aistia tuoksuja, lämpöä, tuulen tuiverrusta. Olen saanut uida heti aamulla herätessä, vilvoitella vedessä hellepäivän päätteeksi. Olen seurannut pääskysten kahden pesän rakennusta talon ja piharakennuksen päätyyn. Olen saanut nauttia neulomisesta, käydä koiran kanssa kiireettömiä kävelylenkkejä ilman ollessa sopivan viileä. Olen kasvattanut tomaatteja ja kurkkuja kasvihuoneessa. Kesään on mahtunut myös haikeutta ja kaipuuta elämän muuttaessa muotoaan erityisesti lasten kasvun muodossa.
Olen itselleni kiitollinen siitä, että olen työstänyt paljon menneisyyttäni, koska tiedän yksinolemisen ja hiljaisuudessa olemisen olevan erityisen vaikeaa, jos menneisyyden kivut ja varjot ovat käsittelemättä. Silloin on niin kova tarve täyttää kaikki aika toiminnalla. Silloin jokaisen valveillaolon minuutin olisi hyvä olla täynnä, että se kipu, tyhjyys, ahdistava möykky ei tuntuisi. Ettei se pääsisi pintaan kohdattavaksi. Sen vuoksi onkin ollut tänä kesänä näiden odottamattomien haasteiden lomassa ilo huomata jälleen, miten pitkälle olen kulkenut. Usein helpointa oma edistymisensä onkin huomata silloin, kun kohtaa haasteita ja vastoinkäymisiä. Silloin voi huomata, miten pystyykin hyödyntämään uusia opittuja taitoja, miten keho ei enää reagoikaan hädän ja pelon kautta vaan turva tavoittaa jo ennen toimintaa. Että tunteen ja toiminnan välinen aika on kasvanut huomattavasti ja voi tuntea turvassa ensin asioiden nostattamat tunteet ja vasta sen jälkeen suunnitella toimintaa. Ja nimenomaan suunnitella toimintaa, eikä vain toimia ymmärtämättä, mikä minut laittoi toimimaan.
Tunteisiin ja itseensä tutustumisen merkitys
Tänä kesänä olen saanut nauttia erityisesti arjen tavallisista päivistä. Onneksi olin jo paljon ennen tätä kesää oppinut arvostamaan ja rakastamaan juuri niitä päiviä. On ollut paljon helpompaa senkin vuoksi. Uskon, että meistä jokaisella on tai ainakin lähes jokaisella on käytössään kaikista eniten niitä arjen tavallisia päiviä. Sen vuoksi olisikin niin tärkeää viihtyä niissä päivissä ja aika ajoin pysähtyä miettimään, miltä oma arki tuntuu. Onko sinun arkesi sellaista, mistä sinä nautit? Minä muistan tunteeni silloin vähän ennen, kuin menin kuusi vuotta sitten ahdistuneena työterveyslääkärin vastaanotolle. Mietin puolisolleni ääneen, että tällaistako elämä tulee olemaan ja tuntumaan aina. Arki ja elämä kokonaisuudessaan oli väritöntä, ahdistavaa, aivan liian täynnä kaikkea, todella väsyttävää ja raskasta. Silloin kaikki työ oli vielä edessäpäin, mutta tässä hetkessä voi lämpimin sydämin sanoa, että kaikki työ itsensä hyväksi on kannattanut! En vaihtaisi siitä mitään pois.
Haluan vielä “ääneen” todeta sen, että omien menneisyyden kokemusten työstäminen ja tunteisiin tutustuminen ei vähennä tai vie pois tunnekokemuksia. Ne kuuluvat ihmisyyteen. Tunteet tulevat tavallaan kuin aina ennenkin, mutta niiden vastaanottaminen on huomattavasti helpompaa turvan tilasta käsin. Uskon, että silloin tunteet eivät lähde “vääristymään” tai kasvamaan ylitsepääsemättömän suuriksi, kun pystyy kokemaan tunteiden vastaanottamisen turvalliseksi itsessään. Silloin voi luottaa, että tunteet tulevat ja menevät ja tunteiden tuntuessa voimakkaasti tai tuodessa viestiä jostain menneestä, harvoin tarvitsee toiminnan tasolla reagoida juuri siinä hetkessä. Silloin voi alkaa kuulostelemaan, että “ai tällainen tunne tai tunnemuisto minua tässä kohtaa koskettaa, katsotaanpas, mitä tämä tuo tullessaan”. Ja se onkin mielenkiintoista se.
Kaikesta koetusta ja tälläkin hetkellä läsnäolevasta huolimatta haluan muistuttaa sinulle, että samaan aikaan voi elämässä olla paljon epävarmuutta, epätietoisuutta tulevasta ja yhtälailla paljon iloa, onnea ja kiitollisuutta! Ihanaa loppukesää juuri sinulle! Jos tämä kirjoitus herätti sinussa ajatuksia, kuulen niistä mielelläni vaikka sähköpostin välityksellä.
Sydänterveisin Johanna
P.S. Verkkokaupasta löydät paljon kannustavia sanoja ja kauniita runotuotteita niin sinulle itsellesi kuin läheisellesi. Alla esimerkki runomagneetista/lasinalusesta.
Koivuvanerinen runomagneetti kiinnitettäväksi esimerkiksi jääkaapin oveen tai lasinalunen. Tuotteella ilahdutat niin itseäsi kuin ystävääsi. Koko 10cm x 10 cm. Paino 31g. Kuva ja runo Johanna Korhonen. Valmistettu Suomessa. Uskalla - runo on saatavilla myös muissa tuotteissa.